Ympäristöstä löytyneet torjunta-ainepitoisuudet saattavat heikentää kimalaisten ruoanhankintakykyä
Värien nopea oppiminen ja muistaminen on kimalaisille (ja monille muille pölyttäjille) äärimmäisen tärkeää, jotta ne löytävät ravitsevat kukat ja niiden sijainnin tehokkaasti. Senpä vuoksi on huolestuttavaa, että juuri julkaistussa tutkimuksessamme havaitsimme kimalaisten ravinnosta (siitepölystä ja medestä) löytyneen torjunta-aineen heikentävän kimalaisten kykyä oppia värejä. Linkki julkaisuun: https://rdcu.be/c9gHV
Käytimme tutkimuksessamme menetelmää, jossa kimalaisten tuli oppia tunnistamaan kymmenen eri väriä. Väreistä viideltä kimalaiset saivat palkinnoksi sokerivettä, kun taas lopuilta väreiltä ne löysivät pahan makuista kiniinivettä. Koe on suunniteltu haastamaan kimalaisia siten, että palkitsevat ja pahanmakuiset värit ovat hyvin lähellä toisiaan. Tutkimuksessamme seurasimme, kuinka nopeasti kimalaiset oppivat hakeutumaan sokerivettä sisältäville väreille ja välttämään kiniinivettä sisältäviä värejä. Oppimisen tarkkailun jälkeen testasimme kimalaisten muistia seuraamalla, pystyivätkö ne tunnistamaan oppimansa värit vielä kahden päivän kuluttua.
Tutkimuksemme tulosten perusteella havaitsimme, että kimalaiset, jotka altistimme Calypso SC480 -nimiselle torjunta-aineelle oppivat tunnistamaan värejä huonommin kuin kontrolliryhmän kimalaiset, joita emme altistaneet kyseiselle aineelle. Kimalaisten muistiin torjunta-aineella ei ollut tilastollisesti merkittävää vaikutusta. Altistusmäärät laskimme sen perusteella, kuinka paljon siitepölystä ja medestä löytyi aikaisemmassa tutkimuksessani tiaklopridia (Kaila et al. 2022 https://link.springer.com/article/10.1007/s11356-021-16947-z), joka on tehoaine Calypso SC480 -valmisteessa.
Tutkimuksemme osoittaa ensimmäistä kertaa, että maataloudestamme löytyvät torjunta-ainepitoisuudet voivat nousta niin korkeaksi, että ne heikentävät kimalaisten kykyä oppia värejä. Värioppimisen heikkenemisellä saattaa olla kohtalokkaita vaikutuksia kimalaiskantoihin, sillä se saattaa haitata niiden ruoanhankintakykyä ja siten vähentää pesien elinvoimaisuutta.
Tutkimuksemme antaa arvokasta tietoa siitä, miten siitepölystä ja medestä löytyvien torjunta-aineiden pitoisuudet vaikuttavat pölyttäjiin. Toivomme, että torjunta-aineiden riskejä arvioivat ja valmisteita hyväksyvät viranomaisten ympäri maailmaa käyttävän tutkimuksemme tuloksia apuna siinä, että torjunta-aineiden käytöstä saadaan kestävämpää pölyttäjien näkökulmasta. Jatkossa tarvitsemme lisää tietoa erilaisten torjunta-aineiden jäämistä ympäristössä, ja siitä miten näiden aineiden pitoisuudet vaikuttavat pölyttäjiin.
Kirjoittaja Lotta Kaila