Valon pimeä puoli

Kiiltomatonaaraan loisto. Kuva: Gautier Baudry

Monet harmittelevat sitä, ettei tähtitaivas näy kaupungissa. Yön pimeyttä karkottavat valot lisääntyvät sitä mukaa kuin taajamat laajenevat ja teitä rakennetaan. Öinen valaistus haittaa monien eläinten elämää. Hyönteiset syöksyvät kuolemaan valojen houkuttelemina, linnut eksyvät muuttoreiteiltään ja biologiset kellot sekoavat. Saaliseläimet ovat entistä alttiimpia petojen vaanivalle katseelle ja lisääntymiskäyttäytyminen poikkeaa normaalista. Valosaaste on paheneva ongelma.

Tutkijatiimimme Oulun yliopistossa selvittää valosaasteen vaikutuksia kiiltomatoihin. Kiiltomato tuottaa itsekin valoa. Naaraat houkuttavat loistollaan koiraita parittelemaan. Suojaisilla ja varjoisilla paikoilla ne aloittavat valonäytöksensä hieman aikaisemmin kuin avomaastossa. Ennen juhannusta hämärä laskeutuu ilta illalta myöhemmin ja näin ollen kiiltomadot loistavat myöhemmin. Jos muutos luonnonvalon määrässä vaikuttaa vahvasti kiiltomadon käyttäytymiseen, niin kuinka vaikuttaa keinovalo?

Ensimmäisessä kokeessa laitoimme naaraat koelaatikoihin, joissa simuloimme Etelä-Suomen yötä auringonlaskusta auringonnousuun. Yhdessä laatikossa naaraat kokivat mahdollisimman luonnollisen yön. Toisessa laatikossa oranssit valot syttyivät auringon laskiessa. Nämä katulamppuja jäljittelevät valot olivat päällä koko ”yön”. Oletimme, etteivät naaraat loistaisi – tarvitsevathan ne pimeyttä näkyäkseen koiraille. Toisin kuitenkin kävi. Suuri osa naaraista loisti sekä keinovalossa että luonnollisessa hämärässä. Loistamisen kestossakaan ei ollut eroa ryhmien välillä. Vaikuttaisi siltä, etteivät naaraat olleet moksiskaan moisesta keinovalosta.

Toisessa kokeessa laitoimme naaraat kukkalaatikkoon, jossa oli multakerros pohjalla. Kukkalaatikon päähän kiinnitimme kirkkaan, valkean LED-valon ja suuntasimme sen laatikon sisälle kohti naarasta. Tarkkailimme, miten valo vaikuttaa naaraiden valoviestintään ja aktiivisuuteen. Kuten oletimme, naaraat eivät loistaneet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Naaraat myös piiloutuivat multaan valoa pakoon.

Kuva: Christina Elgert

Maastotutkimuksella selvitimme, miten koiraat reagoivat valoon. Rakensimme ”katulamppuja”, jotka sijoitimme tunnetuille kiiltomatopaikoille. Laitoimme naaraan loistoa jäljittelevän, koiraita houkuttelevan valopisteen katulampun valokeilaan ja pimeyteen sen viereen. Tarkistimme yön lopulla tilanteen ja huomasimme, että hyvin harva koiras oli löytänyt tiensä naaraan luo katulampun alle. Sen sijaan valokeilan vieressä pimeydessä ollut naaras veti puoleensa suuren joukon koiraita.

Valot selkeästi vaikuttavat kiiltomatojen käyttäytymiseen. Vaikka naaraat loistavat tietynlaisessa valosaasteessa, koiraat eivät välttämättä löydä niitä. Tämä voi johtaa populaatioiden pienenemiseen ja lopulta häviämiseen. Vähentämällä ulkovalaistusta puutarhoissa ja mökkipihoilla annamme kesän pienille valopilkuille mahdollisuuden loistaa myös tulevaisuudessa.

Tutkija, FM Anna-Maria Borshagovski, Oulun yliopisto