Torjuntavoitontavoittelua

Ötökkäakatemiaan on saatu mukaan uusi tutkija, maatalous- ja metsätieteiden maisteri Lotta Kaila. Hän tekee Helsingin yliopistossa väitöskirjatutkimusta, joka käsittelee kasvinsuojeluaineiden vaikutuksia pölyttäjähyönteisiin. Yhtenä työn ohjaajana toimii Oulun yliopiston dosentti Olli Loukola. Lotta Kaila luonnehtii itseään pesunkestäväksi virkamieheksi, joka nyt haluaa tutkimuksen avulla paikata havaitsemiaan tietoaukkoja. Hänellä on takanaan pitkä työura Tukesin eli Tuote- ja kemikaaliviraston ylitarkastajana.

Kasvinsuojeluaineiden vaikutukset maailmanlaajuisesti ovat valtavat.  Seuraavaan on koottu pohjatietoja kiinnostavasta alasta. Lähteinä on käytetty maa- ja metsätalousministeriön sekä Tukesin internetsivuja.

Eroon ”pahiksista”

Pelloilla ja metsissä, taimitarhoilla ja puutarhoissa elää – ja niille hakeutuu – eliöitä, jotka hyödyntävät ihmisen hyötykasveja.  Lentävien, ryömivien ja jyrsivien tuholaisten lisäksi viljelyalaa uhkaavat rikkakasvit ja erilaiset homeet ja sienet, jotka mädättävät, lahottavat ja laikuttavat kasvustoja.

Ruokamullan hyvinvoinnista ja kasvustojen kunnosta yritetään pitää huolta mekaanisella torjunnalla, esimerkiksi kitkemällä sekä katteiden, liekityksen ja kuuman veden avulla. Mekaanisen torjunnan lisäksi työkalupakissa on biologinen torjunta, esimerkiksi petopunkkien, leppäkerttujen ja mikrobiologisten valmisteiden (pieneliöiden) käyttöä viljelmillä. Uusia kasvinsuojelukeinoja kehitetään jatkuvasti. Nykyisin ruoantuotannon turvallisuus ja tuottavuus on kuitenkin vielä pitkälti kasvinsuojeluaineiden varassa. Lotta Kaila kertoo niistä videolla:

Suuri kemikaalikirjo

Torjunta-aineita on eri valmistajilla kymmenittäin erilaisia. Suuri määrä selittyy osittain viljelylajikkeiden runsaudella ja sillä, että sääolot sekä tuholaisten laatu ja määrä vaihtelevat vuosittain. Yksittäisten torjunta-aineiden, muun muassa organofosfaattien, karbamaattien ja kloorattujen yhdisteiden, kemiallinen rakenne, vaikutukset ja myrkyllisyys vaihtelevat.

Suomessa saa myydä ja käyttää ainoastaan Tukesin hyväksymiä kasvinsuojeluaineita, jotka on mainittu Tukesin ylläpitämässä kasvinsuojeluainerekisterissä. Ammattiviljelyssä niitä saavat ostaa vain kasvinsuojeluainetutkinnon suorittaneet henkilöt. Ulkomailta ei saa omatoimisesti tuoda kasvinsuojeluaineita edes omaan käyttöön ilman Tukesin lupaa.

Kasvinsuojeluaineiden sisältämien tehoaineiden riskit arvioidaan ja tehoaineet hyväksytään EU:ssa. Tehoaineen pitää olla hyväksytty EU:ssa ennen kuin jäsenvaltio voi hyväksyä sitä sisältävän kasvinsuojeluaineen käytettäväksi. Hyväksyntä on määräaikainen, ja arviointi on uusittava.

Vaikuttavia aineita

Uusien tutkimusten myötä esiin nousee asioita, joita aiemmin ei ole osattu ottaa haitta-arvioissa huomioon. Vuosi vuodelta yleinen tieto kuitenkin tarkentuu: kemikaalien vaikutukset geenitasolta yhteiskuntiin, pieneliöiden merkitys ja eri eliöryhmien välillä vallitsevat vuorovaikutussuhteet. Hyönteistutkimuksetkin ovat osoittaneet, että kaikki mikä ei tapa, ei vahvista. Kasvinsuojeluaineiden vaikutukset hyönteisten, muun muassa pölyttäjien, käyttäytymiseen ovat tulleet ilmi vasta viime vuosina.

Aiemmin vuosia sitten käytössä olleet haitalliset ja sittemmin kielletyt myrkyt voivat vaikuttaa luonnossa pitkään. Niistä tunnetuimpia ovat klooratut hiiliyhdisteet, jotka hajoavat huonosti, rikastuvat ravintoverkoissa, kertyvät ravintoon – ja rasvakudokseen. Pahamaineisimmat muistot liittyvät DDT:hen, mutta on olemassa koko joukko -iini, -eeni, -aani-loppuisia torjunta-aineita, jotka kuuluvat samaan sarjaan. Niiden käyttö kiellettiin jo 1990-luvun lopulla, mutta käytön vaikutukset näkyvät luonnossa edelleen.

Tukes neuvoo, Tukes valvoo

Tukesissa tiedotus, neuvonta ja valvonta ovat keinoja vähentää kasvinsuojeluaineiden käytön haittoja. Ammattiviljelijöiltä varmistetaan, että esimerkiksi kirjanpito, aineiden levitys ja varastointi hoidetaan asianmukaisesti. Tavoitteena on suojella myös vesistöjä eliöineen, pohjavettä – eli juomavettä – maaperäeliöitä, pölyttäjiä ja käsittelyalueen ulkopuolisia kasveja tuulikulkeumilta. ”Aineet peltoon eikä pientareelle tai naapurin tontille.”

Jo yksistään kasvinsuojeluaineiden kalleuden vuoksi kotipuutarhurin kannattaa käyttää vain tarkkaan harkiten – jos käyttö on tarpeen. Haittavaikutusten välttämiseksi tulee aina noudattaa valmistekohtaisia ohjeita ja käyttörajoituksia. Viime kädessä vastuu on käyttäjän.

Kasvinsuojeluala on laaja ja pölyttäjähyönteinen pieni.  On arvokas asia, että tutkijalla on taustallaan kokemusta toiminnasta kasvinsuojelualan suurella kentällä ja ymmärrys kemikaalien biologisten vaikutusten mittakaavasta. Tutkimuksista lisää tuonnempana.

Iiris Kalliola