Painavaa asiaa

Viesti kollegalta:

”Moi, sattuuko sulla olemaan se vihreä murkkukirja käden ulottuvilla? Olisin vaan kysynyt että olisitko tsekannut…”

Eikö kaikki tieto siis löydykään verkosta? Suuri osa tutkimuskirjallisuudesta, ainakin tuoreesta, löytyy verkosta, mutta kirjat ovat usein poikkeus. Onko kirjoilla vielä paikkansa tutkimusmaailmassa, jossa tuntuu välillä mahdottomalta ajatella, että olisi aikaa lukea kannesta kanteen ajatuksen kanssa monisatasivuinen kirja? Saati sitten kirjoittaa kirja – artikkelien kirjoittaminen on varmasti tehokkaampaa ajankäyttöä oman uransa edistämisen kannalta, ja tätä ei jatkuvasti arvioitavana oleva tutkija oikein voi unohtaa.

Parhaita kirjoja on kuitenkin vaikea korvata artikkelisilpulla. Sekä evoluutio että ekologia ovat aiheina sellaisia, että matemaattisella teorialla ja teorian sanallisella käsitteellistämisellä on suuri merkitys havaintojen ja tulosten yhteyksien ja tulkintojen luojina. Kirjan muoto antaa mahdollisuuden pitkiin, monimutkaisiin ja huolella perusteltuihin ajatusrakennelmiin, joiden lukeminen on aivan muuta kuin äärimmilleen tiivistetyn ja karsitun artikkelin. Myös niissä tapauksissa, joissa on kirjoittajan kanssa eri mieltä, tämä tekee lukuelämyksestä palkitsevan. Kirjan kanssa voi keskustella.

Kirja tuo myös tutkimusartikkelia selvemmin esiin tutkijan henkilönä, jolla on intohimoja ja mielipiteitä, etenkin kun on kyse kirjasta, joka keskittyy tutkijan sydäntä lähellä olevaan lajiin tai eliöryhmään. Kirja myös rakentaa selvemmin näkyville tieteenteon prosessin, sen miten vastaukset johtavat yhä uusiin kysymyksiin ja pikkuhiljaa hahmottuvaan kokonaiskuvaan. Tutkimuskirjallisuus on parhaimmillaan seikkailua.

Toinen juttu on sitten se, että kirjat ovat kauniita ja arvokkaantuntuisia esineitä, joilla on mukava toimistonsa hyllyt täyttää. Ainakin tällaisen ihmisen näkökulmasta, joka kylään mennessä yleensä ensimmäisenä hivuttautuu tarkastelemaan kirjahyllyä, ja muistaa kuinka todella jännittävää oli opiskelijana vilkuilla kesken tapaamisia sivusilmällä mitä proffien kirjahyllyissä on. Eikä sähköinen dokumentti monisataasivuisena pärjää käyttöliittymänä kirjalle ainakaan minun sormissani. Akateemisen maailman luomat muuttopaineet eivät tietenkään hyllymetrien ja kirjamassojen keruuseen kannusta.

No, loppuratkaisu on kuitenkin se, että kollega vastasi muutamaa tuntia myöhemmin: ”Vastaus löytyi muualta”. Ilman hyllymetrejä.

Kirjoittanut Heikki Helanterä