Ötökkäakatemian tutkija Kimmo Kaakinen Pyhällön koululla vierailulla

Johdanto

Tutkimusryhmäni Helandersaikkonenlab-projektinjohtaja Marjo Helander oli vuoden 2023 loppupuolella keskustellut Pyhällön alakoulun opettajan, Anu Oikkosen kanssa Pyhällön koulun luontotoiminnasta. Samalla he olivat puhuneet mahdollisuudesta saada joku tutkimusryhmästämme kertomaan pölyttäjistä ja niiden tarpeesta puhtaaseen luontoon.

Koska nuorissa on tulevaisuus ja on välillä mukava keskustella itselleni tärkeästä aiheesta samalla aaltopituudella olevien ihmisten kanssa (1.-6. luokan oppilaat), otin yhteyttä Oikkoseen ennen kiireisen kenttäkauden alkua.

Hei!

…

Olitte Marjon kanssa puhuneet kouluvierailusta? Ilmeisesti haluaisitte parhaan asiantuntijan kertomaan pölyttäjien tarpeesta puhtaaseen luontoon ja mahdollisesti suunnittelemaan pölyttäjäpolkua?

Paras asiantuntija ei valitettavasti pääse tulemaan, mutta minä olisin käytettävissä.

…

Kimmo Kaakinen, väitöskirjatutkija

Sovimme Oikkosen kanssa, että tulisin vierailemaan koululle toukokuun 17. päivä. Samalle päivälle osui sopivasti Suomen lasten metsäretkipäivä. Tänä vuonna Suomen lasten metsäretkipäivä ja Ötökkäakatemia yhdistivät voimansa ötökkämetsäretkipäivän ja ”pukeudu pörriäiseksi” -teeman merkeissä. Päivän ideana oli oppia mm. kuinka tärkeitä pölyttäjät ovat ja kuinka niiden suojelua voidaan edistää. Oikkonen oli hyvin perillä myös Ötökkäakatemian toiminnasta ja he olivat jo muutenkin suunnitelleet jotain pölyttäjäaiheista kyseiselle päivälle.

Materiaalit ja metodit:

Pyhällön koulu (60° 45’09’’N,  27° 20’09’’E) sijaitsee Kymenlaaksossa lähellä Haminaa. Pitkähkön etäisyyden takia avustajaa oli vaikea värvätä matkalle mukaan ja jouduin lähtemään koululle yksin, tosin työkaverini ja koirani joutuivat kuuntelemaan esitykseni harjoittelua. Koululle saavuttuani tapasin tähänastisen urani innokkaimman yleisön ja olo olikin kuin rokkitähdellä, kun kävin tervehtimässä Oikkosta ja kättelemässä samalla innokkaimmat nuoret fanini (Figure 1).

Olin valmistellut noin 45 minuuttisen ”luennon” oppilaille, jonka pituus hieman huolestutti minua nähtyäni nuorimmat oppilaat. Oppilaat tosin vakuuttelivat yhteen ääneen, että jaksavat kuunnella vaikka koko loppupäivän. Ja hyvin he jaksoivatkin, tosin jälkeenpäin mietin, ettei ehkä ollut hyvä idea tuoda samaan tilaan mukaani ottamaa kimalaispesää, sillä sen sisältä kuuluva surina varasti oppilaiden huomion noin kahden minuutin välein…

Luentoni alkoi perustiedoilla pölyttäjistä, josta siirryin pikkuhiljaa omaan tutkimusaiheeseeni; kasvinsuojeluaineiden vaikutukset pölyttäjiin. Olin sisällyttänyt luentoon paljon kysymyksiä ja muita pieniä tehtäviä, jotka oppilaat osasivat ratkaista vähän liiankin helposti. Viimeistään siinä vaiheessa, kun sain lähes täydellisen oppikirjavastauksen kysymykseen ”mikä on pestisidi?” aloin haistamaan palaneen käryä. Oppilaat tunnustivatkin, että olivat aiempina päivinä hieman tehneet taustaopiskelua ja katsoneen mm. Lotta Kailan mainion Kuningattaren kuolema-dokumentin.

Luennon jälkeen päästin oppilaat vihdoin tutkimaan mukaan ottamaani kimalaispesää, joka oli lasilaatikossa. Olin valmistellut lyhyen esipuheen tätä varten, mutta heti kimalaispesästä mainitessani oppilaat räjähtivät lasilaatikon ympärille ja seuraava kolmevarttinen menikin mitä erilaisimpiin kysymyksiin vastaillessa (Figure 2).

Luennon ja kimalaispesän tutkimisen jälkeen oli vuorossa päivän ulkoaktiviteetti, eli kimalaisten linjalaskennat. Linjalaskentojen ohjeita varten olin tehnyt erittäin puuduttavan diashown. Kuitenkin huomatessani oppilaiden olevan valmiita lähtemään tutkimusretkelle, 12 dian ohjeet tiivistyivät muotoon: mennään ulos ja tunnistetaan ja kirjataan monisteisiin kaikki eliöt (kimalaiset, perhoset, siirat…no, saatte kirjata siilinkin, jos näette). Ulkona etsimme ja tunnistimme kaikki mahdolliset eliöt (emme nähneet siiliä) ja taisivat oppilaat tunnistaa perhoset allekirjoittanutta paremmin. Ulkona minulle näytettiin myös oppilaiden ja paikallisten yhdessä rakentama pölyttäjäpolku ja kohopenkkejä.

Pohdinta

Päivä oli kaiken kaikkiaan mukava ja sopi taatusti hyvin Suomen lasten luontopäivän ötökkkämetsäretki -teemaan. Aihetta tutkivan näkökulmasta oli todella mukavaa nähdä, kuinka ainakin alakouluikäiset olivat aiheesta lähes yhtä innostuneita kuin minä ja kuinka paljon he tiesivät pölyttäjistä ja pölytyksen merkityksestä. Vastaavia kouluvierailuja olisi mukavampi tehdä useamminkin, mutta valitettavasti väitöskirjatutkijan joutuu välillä myös kirjoittamaan sitä itse väitöskirjaa. Päivä antoi tosin lisämotivaatiota edistää pitkään jäissä olutta sivuprojektiani, lastenkirjaa pölyttäjistä, josta pääsette mahdollisesti kuulemaan vielä lisää seuraavien vuosikymmenten aikana…

Päätelmä

• Nuoret ovat fiksuja
• Tämän pienen otannan (N=30) perusteella alakoululaiset ovat kiinnostuneet pölyttäjistä
• Kimmo Kaakisesta ei olisi kummoiseksi opettajaksi

Kesäterveisin,

Kimmo Kaakinen