Mehiläistutkija Lontoossa
Sosiaalisia mesipistiäisiä, kuten mehiläisiä ja kimalaisia, on tutkittu pitkään ja niiden käyttäytymisestä ja oppimisesta tiedetään jo melko paljon. Maailman mesipistiäisistä (Apoidea) kuitenkin noin 85 prosenttia on erakkomehiläisiä. Toisin kuin sosiaaliset mehiläiset, erakkomehiläiset pesivät yksin. Erakkomehiläisten käyttäytymistutkimus on ollut verrattain vähäistä ja niiden oppimisesta tiedetään tuskin mitään. Se tiedetään, että ne ovat tehokkaita ravintokasvien pölyttäjiä ja pesivät mielellään hyönteishotelleissa.
Rusomuurarimehiläiset. Kuva: André Karwath (Aka) CC BY-SA 2.5
Erakkomehiläisten ryhmään luetaan myös muurarimehiläiset eli Osmia-suvun lajit, joita Suomesta on tavattu kymmenkunta. Muuttaessani Lontooseen vuonna 2015 halusin tutkia, miten muurarimehiläiset käyttävät hyväkseen sosiaalista informaatiota valitessaan pesäpaikkaa luonnossa. Tutkimuskysymykseni oli, hyödyntävätkö myöhemmin pesivät lajit omissa valinnoissaan aikaisemmin pesivän lajin valintoja.
Ensin minun oli löydettävä sopivat tutkimusalueet, joissa esiintyisi tarpeeksi mehiläisiä kokeisiin. Alueiden tuli olla mielellään kohtuullisen matkustusetäisyyden päässä Queen Maryn yliopistolta, joka sijaitsee Itä-Lontoossa, Mile Endin kaupunginosassa. Kartoilta löysin useita potentiaalisia viheralueita, joita lähdin kartoittamaan paikan päälle. Lopulta päätin jättää mehiläispesiä viidelle eri alueelle Lontoossa ja lisäksi Lontoon ulkopuolelle Kentiin ja Harpendeniin.
Pesän asennusta Spitalfieldsin kaupunkifarmilla. Kuva: Elia Gatto
Kokeessa luotiin mehiläisille vaikutelma, että aikaisemmin pesivä laji olisi valinnut kahdesta pesäkolosta toisen. Pesäkolot erosivat toisistaan ainoastaan niiden ympärille kiinnitettyjen symbolien (ympyrä ja kolmio) suhteen. Myöhemmin pesivälle mehiläislajille tarjottiin 20 cm:n päähän kaksi tyhjää pesäkoloa, nekin ympyrällä ja kolmiolla merkityt. Lisäksi aikaisemmin pesivän lajin pesimämenestystä manipuloitiin poraamalla pienen pieniä reikiä tulppaan, jolla muurarimehiläiset viimeistelyvaiheessa sulkevat pesäkolonsa. Reiät indikoivat loiskärpästen ja pistiäisten ulostuloreikiä, mikä puolestaan viittaa pesinnän epäonnistumiseen. Osa tulpista jätettiin ehjiksi ilmentämään onnistunutta pesintää. Koepesät varustettiin automaattisella tiedonkeruujärjestelmällä. Pesintäkauden loputtua kävin keräämässä pesät pois ja sain selville käyttökelpoiset alueet jatkotutkimuksia varten. Hyviksi havaituilla ”hotspot-alueilla” jatkoin kokeita vuosina 2016 ja 2017. Lisäksi maisteriopiskelijani Ana Cecilia Hijar Islas keräsi tänä vuonna lisäaineistoa ja teki aiheesta opinnäytetyönsä. Aineisto on nyt kasassa ja käsikirjoitus viimeistä vaille valmis lähetettäväksi vertaisarviointiin. Tuloksista raportoin lisää myöhemmin. Mielenkiintoisia tuloksia luvassa!
Koeasetelma. Kuva: Olli Loukola
Yksi tutkimusalueista, Tower Hamletsin hautausmaapuisto. Kuva: Olli Loukola
Klikkaamalla tästä näet videon, jolla muurarimehiläisnaaras tutkii pesäkoloja ennen pesänvalintapäätöstä. Kuvaaja: Olli Loukola.
Tutkijatohtori Olli Loukola, Oulun yliopisto