Kimalaistutkijan kimalaiskammo – luonnon monimuotoisuus tarvitsee rohkeita tekoja
Tärisen pelosta. Tehtävänäni on siirtää pesäänsä puolustava kimalaiskuningatar rasiasta toiseen. Kertaan vielä whatsapista ohjeet ”Ota takajalasta pinseteillä kiinni, kimalainen elää ilman sitäkin. Etujalan jos vahingossa revit irti, niin siinä meni koko pesä.”
Kukissa lentelevät kimalaiset ovat leppoista porukkaa. Ne surraavat omia menojaan, eivätkä taida oikein välittää muun maailman menosta. Suhteellisen isokokoisina ja hyvällä suojavärillä varustautuneina ne tuntuvat luottavan siihen, etteivät pedot niitä pahemmin häiritse. Yhden pistävän kimalaisen napattuaan peto harvoin haluaa napata toista.
Kimalaispesän sisällä meno on kuitenkin toinen. Pesäänsä puolustava kuningatar ei ole leppoisaa nähnytkään. Kuningattaren puolustuskykyä pääsen todistamaan kimalaiskasvattamoni hoitotoimenpiteissä lähes päivittäin. Kuningatar surraa raivoisana ympäri pesää ja pinsettini kohdattuaan kääntyy selälleen pistin valmiina. Ota siinä sitten takajalasta kiinni.
Koronan aiheuttama eristäytyminen on antanut omat taajuutensa tärinääni. Ensikertalaisena kimalaiskasvattajana arvostaisin kovasti kädestä pitäen opetettuja käytäntöjä. Nyt olen kasvattamossani yksin tulkitsemassa puheluiden, sähköpostin ja whatsappin välityksellä annettuja ohjeita. Watch and learn on niin 2019.
Epäonnistuminen vasta pelottaakin. Kimalaiset ovat vahvasti mukana lupauksissa, joita olen antanut tutkimukseni rahoittajille. Korostan luonnonvaraisten pölyttäjien tutkimustarvetta kaikissa puheissani. Tosiasia kuitenkin on, että kimalaisten kasvattaminen on vaikeaa ja siitä on rajallisesti tietoa ja kokemusta. Mitä some ja apurahan antajat sanovat, jos kimalaisten kasvatus epäonnistuu? Pitääkö tieteelliseen artikkeliin kirjoittaa, jos joltain kuningattarelta puuttuu jalka tai toinen?
Miten paljon pelkoja yksi kimalaiskasvattamo voikaan sisältää. Tärinästäni huolimatta näyttää vahvasti siltä, että kuusijalkaiset kuningattaret jälkeläisineen pääsevät tuottamaan ennen tutkimatonta tietoa torjunta-aineiden vaikutuksista luonnonvaraisiin pölyttäjiin. Enää muutama päivä jäljellä kasvatusta ennen pesien siirtoa rapsipeltojen laitaan.
Suomalaisten kimalaisten kasvattaminen on tärkeä askel luonnonvaraisten pölyttäjien tutkimisessa. Nykyinen torjunta-aineisiin liittyvä tutkimus keskittyy vahvasti tarhattuun mehiläiseen ja Keski-Euroopassa kasvatettuihin tuontikimalaisiin. Suomen luonnonvaraisten pölyttäjien ja muiden hyönteisten tutkiminen tarvitsee kipeästi uusia menetelmiä.
Tärisevin käsin rakennettu kimalaiskasvattamoni raivaa tietä uusien tutkimustapojen maailmassa. Rohkeutta tarvitaan luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.
Kirjoittanut Lotta Kaila.
Lotta tutkii väitöskirjassaan torjunta-aineiden vaikutuksia pölyttäjiin. Tutkimus tehdään yhteistyössä Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Oulun yliopiston kanssa.