Katsaus katsaukseen

20 000 sanaa, 250 viitattua tieteellistä artikkelia. Lukemattomia muiden tutkimia muurahaisia niiden taustalla. Katsausartikkeli, jonka parissa vietin enemmän tai vähemmän tiiviisti kaksi vuotta.

Katsausartikkeli on tieteen tärkeä työkalu. Katsausartikkelissa kootaan yhteen tietyn aihepiirin keskeinen kirjallisuus ja kartoitetaan sen valossa tutkimuksen nykytila ja tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet. Ihanteellinen katsausartikkeli ei siis rajoitu ainoastaan aiemman tiedon listaamiseen. Se luo yksittäisistä tutkimuksista kokonaisuuden ja asettaa tietämyksen myös teoreettiseen viitekehykseen, ehkäpä uudella tavalla.

Tämä minullakin oli mielessä, kun minua pyydettiin kirjoittamaan katsausartikkeli muurahaisten superkolonioista. Superkoloniat ovat valtavia useiden pesien muodostamia verkostoja, jotka rikkovat stereotypiat muurahaisista. Joka pesässä on useita kuningattaria, jopa satoja, ja pesät muodostavat hehtaareja tai jopa neliökilometrejä kattavia yhdistyneitä pesäverkostoja sen sijaan, että jokainen pesä puolustaisi omaa reviiriään. Tällaiset jättiyhteiskunnat ovat yleisiä myös meikäläisten muurahaislajien elintapana ja niissä yhdistyvät monet kiehtovat sosiaalisen evoluution teemat. Joten myönnyin kirjoituspyyntöön syksyllä 2019. Koronaeristyksen alkaessa ja maastokauden peruuntuessa keväällä 2020 alkoi kirjallisuuteen syventyminen.

Ensimmäiset haasteet nousivat tietysti kirjallisuuden suuresta määrästä. Olin kuvitellut olevani hyvin perillä kirjallisuudesta, onhan aihe keskeinen omien tutkimusteni kannalta. Väärässä olin. Minulta ohi mennyttä mielenkiintoista ja tärkeää kirjallisuutta kerääntyi nopeasti luettavaksi melkoinen kansiollinen. Tämä on tietenkin vain ajankäytöllinen haaste yliopistotyön kiireissä. Suurempi ongelma oli se, että vaikka 20 000 sanaa paljon onkin, paljon mielenkiintoista asiaa ja laadukasta tutkimusta jää väistämättä ulkopuolelle ja viittaamatta. Kun tietää miten tärkeää tutkijalle on, että töihin viitataan ja miten ikävältä itsestä tuntuu, kun näkee, että omaan työhön ei oleellisessa kohdassa viitata, jokainen karsittu viite tuntuu kollegan puolesta kurjalta.

Toinen haaste oli vielä suurempi. Miten koostan tutkimuskirjallisuuden puolueettomasti ja tasapuolisesti, enkä vain poimi omiin teorianäkemyksiini sopivia töitä, tai korosta liikaa minulle tuttuja lajeja? Vertaisarvioijat toki antoivat tästä arvokasta palautetta, mutta lopputulos jää ajan ja tutkijayhteisön tuomiolle. Toki katsausartikkeleihin on myös systemaattisia menetelmiä, joilla vinoumat vältetään – ehkäpä niistä lisää myöhemmin.

Katsausartikkelini tärkein viesti on moninaisuus. Superkolonioita esiintyy hyvin monenlaisissa muurahaislajeissa ympäri maailmaa, niin pohjoisissa havumetsissä ja niityillä, kuin Lähi-idän aavikoilla, kuin kaupunkien puistoissa ympäri maailmaa. Ymmärtääksemme yhteisiä tekijöitä tämän moninaisuuden taustalla, meidän tulee tarkastella ekologisia ja evolutiivisia prosesseja monitahoisesti ja erilaisilla mittakaavoilla. Meidän pitää ymmärtää, miten yksittäisten muurahaisten käyttäytyminen vaihtelee, ja miten kokonaiset populaatiot syntyvät ja kuolevat. Meidän pitää ymmärtää geenien evoluutiohistoria ja niiden säätelyn mekanismit, samoin kuin superkolonioiden sisäinen kommunikaatio ja organisaatio. Myös teoreettista ymmärrystä luonnonvalinnan toiminnasta matemaattisissa malleissa kaivataan.

Henkilökohtaisella tasolla kirjoitustyö oli muistutus kollegoiden tärkeydestä. Seuraavan kerran, kun minua pyydetään kirjoittamaan katsausartikkelia, en todellakaan aio tehdä sitä yksin. Katsauksen kirjoittaminen on mielenkiintoista ja palkitsevaa työtä, mutta ryhmässä se on miellyttävämpää ja rakentavampaa.

Katsausartikkelini täällä:
https://doi.org/10.25849/myrmecol.news_032:001

Siihen liittyvä englanninkielinen haastattelu täällä:
https://blog.myrmecologicalnews.org/2022/01/13/a-multi-level-look-at-the-social-evolution-of-ant-supercolonies/

Ja kollegan blogiteksti aiheesta täällä:
https://blog.myrmecologicalnews.org/2022/01/13/the-evolutionary-puzzle-of-supercolonies/

Kirjoittanut Heikki Helanterä