Herttaista päivää!

Kuva: Sanja Hakala

Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää! Ja niille, joille pelkkä rakkaus ei riitä, on täällä toki tarjolla myös tiedettä. Nämä sydämen muotoiset kuviot on kuvattu läpäisyelektronimikroskoopilla, ja ne löytyivät muurahaisen lentolihaksen sisältä. Kooltaan ne ovat vain millimetrin tuhannesosien levyisiä.

Ensimmäinen sydän on poikkileikkaus lihassäikeestä eli siitä osasta, joka saa lihassolun supistumaan. Se muodostuu pitkistä filamenteista, jotka liukuvat solun supistuessa toistensa lomaan. Erilaiset filamentit näkyvät kuvassa tummemman ja vaaleamman harmaina pisteinä, kauniisti riveihin järjestyneinä.

Lihassäikeet ovat yleensä aina pyöreitä, joten tämä sydämenmuotoinen on aikamoinen kummajainen. Olen ottanut tuhansia ja tuhansia kuvia muurahaisten lihassäikeistä, ja vain tämä yksi ainoa on ollut sydämen muotoinen.

Toinen sydän on solun energiatehdas, mitokondrio. Se käsittelee energiaa sellaiseen muotoon, että solun muut osat voivat käyttää sitä. Lihassoluissa mitokondriot eivät oikeastaan ole yksittäisiä pyöreitä möykkyjä, vaan pitkiä putkia, jotka ovat verkkomaisesti yhteydessä toisiinsa.

Molemmissa kuvissa näkyvät pienet mustat pallerot ovat glykogeenia. Se on sokerista koostuva suuri molekyyli, jossa solut säilyttävät energiaa.

Minä tutkin muurahaisten käyttäytymistä, ja juuri siksi myös nämä solun rakenteet kiinnostavat minua. Tarkalleen ottaen haluan tietää, miksi osa siivekkäistä muurahaisista päättää lentää ja osa ei. Arvelen, että niiden lihasten rakenteessa voisi olla eroja, jotka vaikuttaisivat niiden päätöksentekoon. Kuka nyt haluaisi lentää huonoilla lihaksilla?

Tutkimustuloksiin voidaan palata sitten myöhemmin.

Sanja Hakala, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto