Harjoittelussa Oulun yliopistolla
Opiskelijavaihdot ja harjoittelut ulkomailla ovat hienoja kokemuksia, ja hyviä mahdollisuuksia opiskelijalle nähdä, millaista ja miten tutkimusta muualla tehdään. Oulun yliopistossa ekologian ja genetiikan tutkimukslaitoksella oli keväällä ja kesällä kaksi harjoittelijaa: Danae Nyckees Wageningen yliopistosta Alankomaista ja Léo Despains Paul Sabatier yliopistosta Ranskasta. Miten he päätyivät Ouluun ja mitä he täällä tutkivat?
Miten päädyit tekemään harjoittelusi Oulussa?
D: Teen nyt maisterivaiheen toista vuotta Wageningen yliopistossa Alakomaissa. Harjoittelu kuuluu maisterivaiheen opintoihin. Halusin tehdä harjoittelun ulkomailla, mutta en oikein tiennyt missä tai mitä tekisin. Koronan takia minulla oli erittäin vähän vaihtoehtoja, koska Alankomaiden hallitus oli kieltänyt opiskelijoita menemästä mihinkään koronan takia oransseiksi tai punaisiksi luokiteltuihin maihin. Joten vaihtoehtoina olivat vain maat, joissa korona oli hyvin kontrollissa, ja Suomi oli yksi näistä. Oulu näytti pohjoiselta, vaikka se onkin kartassa keskellä Suomea, joten valitsin sen. Yleensä haluaisin olla lämpimissä maissa, joten olisin halunnut esim. Espanjaan, mutta koronatilanne siellä oli aivan liian huono, joten ajattelin, että voisin kokeilla vastakohtaa.
Tulin Suomeen helmikuussa. Olin itseasiassa hieman pettynyt, koska halusin kokea hyvin kylmän sään, mutta sitä varten minun olisi pitänyt tulla ehkä jo joulukuussa. Halusin kokea pimeyden. Siispä minun täytynee tulla takaisin tai jäädää tänne pidemmäksi aikaa. Olen täällä vähintään viisi kuukautta. Mutta olen viihtynyt täällä ja olen miettinyt jääväni tänne vähän pidemmäksi aikaa.
L: Olen kotoisin Ranskasta Toulousesta. Opiskelin kandivaiheen kolme ensimmäistä vuotta Paul Sabatierin yliopistossa ja neljännen vuoden opiskelin täällä Oulussa Erasmus-opiskelijana. Se oli mukavaa ja sen takia tulin takaisin tekemään harjoitteluni täällä.
Mitä olet opiskellut aikaisemmin?
L: Tein maisterivaiheen opinnot Ruotsissa, opiskelin kaksi vuotta soveltavaa ekologiaa. Se ei kuitenkaan sopinut minulle, joten päätin tehdä toisen maisterin Toulousen yliopistossa neurotieteen laitoksella. Olen nyt suorittanut ensimmäisen vuoden ja tämä harjoittelu kuuluu toisen vuoden opintoihini. Kerään samalla aineiston pro gradu työhöni.
Maisteriopintoihini kuuluu aivojen toiminta ja rakenne, jota tutkitaan tarhamehiläisillä ja drosophiloilla. Mutta minulla ei ole erityistä intohimoa hyönteisiä kohtaan. Kandivaiheessa opiskelin enemmän kasveja kuin eläimiä.
D: Olen kotoisin Belgiasta ja tein kandivaiheen opinnot siellä. Opiskelin maataloustiedettä, ja erikoistuin lämpimiin alueisiin. Opiskelin eniten kasveja, ja keskityin satotuotantoon pelloilla ja metsissä. Erikoistuin trooppisiin satoihin kuten kaakaon, kahvin ja banaanien tuotanto. Kävin myös sosiologisia kursseja, koska silloin kun tutkitaan lämpimiä maita, tutkitaan kehittyviä maita ja sosiaaliset näkökulmat täytyy ottaa huomioon. Jos haluaa tehdä projektin siellä, sitä ei voi tehdä samalla tavalla kuin euroopassa. Siksi olisinkin halunnut mennä lämpimään maahan tekemään harjoitteluni. Kävin myös eläintieteen kursseja, joilla opetettiin paljon hyönteisistä, sillä ne ovat tärkeitä pölyttäjiä.
Kandivaiheeseen kuului myös harjoittelu ja tein sen Costa Ricassa. Olin siellä 4 kuukautta ja se oli todella siistiä. Työskentelin lääketieteellisessä puutarhassa, jossa kartoitin kasveja. Haastattelin paikallisia ja selvitin mitä kasveja he käyttävät ja miten. En ollut aina varma oliko se harjoittelu vai loma, sillä se oli niin rentoa.
Halusin lisää kansainvälistä kokemusta ja parantaa englannin kielen taitojani. Päätin tehdä maisterivaiheeni englanniksi, joten lähdin opiskelemaan Alankomaihin. Muutin helmikuussa 2020, eli kuukautta ennen kuin korona iski. Maaliskuusta eteenpäin kaikki oli etänä. Vain graduani varten pääsin käymään labrassa. Opiskelin kasvitiedettä, ja erikoistuin entomologiaan, eli hyönteistieteeseen, ja fytopatologiaan, eli kasvitautien tutkimukseen.
Tämä on siis opintoihin liittyvä harjoittelu. Vähän niin kuin gradu, mutta pienempi. Minun täytyy kirjoittaa tutkimussuunnitelma, ja raportti (max 30 sivua), sitten minun täytyy pitää esitelmä ja pieni väitöstilaisuus.
Mitä teet harjoittelusi aikana?
L: Tällä hetkellä työskentelen Olli Loukolan kimalaislabrassa. Ja se on mukavaa, rentoa. Opetamme kimalaisia valitsemaan oikean värisiä kukkia. Kahdestakymmenestä kukasta puolet ovat palkitsevia (sokerivettä) ja puolet “rankaisevia” (kiniiniliuosta). Ensin altistamme ne päivittäisannoksella siententorjunta-ainetta Amistaria, joka on yleisessä käytössä. Altistuksen jälkeen opetamme ne erottamaan palkitsevat kukat. Siihen menee jonkin aikaa… Kolmen päivän päästä testaamme niiden muistin. Kimalaiset lentävät samoille kukille, mutta tällä kertaa niissä on pelkkää vettä. Katsomme muistavatko ne edelleen oikeat värit.
Tähän mennessä emme ole analysoineet dataa ollenkaan, mutta ensi vilkaisulla näyttää siltä, että kontrolliryhmän ja altistettujen kimalaisten välillä on eroa. Altistetut vaikuttavat muistavan huonommin. Kontrollikimalaiset unohtavat noin 5-10%, mikä on okei, sillä se on vaikea tehtävä. Mutta altistetut unohtavat 20-30%, joka on todella paljon. Oppimisnopeudessa sen sijaan ei ole havaittu eroja. Analyyseissa selviää tarkemmin millaisista eroista oikeasti on kyse.
Haluamme tutkia maastorealistisia pitoisuuksia. Aikaisemmin ainetta on tutkittu paljon korkeammilla pitoisuuksilla, eikä niillä mitä maastosta löytyy. On mielenkiintoista nähdä miten aine voi syvästi vahingoittaa eläintä, vaikka sen olisi tarkoitus vaikuttaa vain sieneen. Aikaisemmassa tutkimuksessa altistetuille kimalaisille tehtiin ruumiinavaus, jossa huomattiin, että suolisto oli ikään kuin naarmuuntunut. Kimalaiset olivat liian sairaita syömään, niillä ei ollut ruokahalua. Ehkä ne olivat liian kipeitä, en tiedä, mutta ne vain nääntyvät nälkään. Jos monet työläisistä kuolee, eikä kolonia saa tarpeeksi ravintoa, koko kolonia kuolee. Tämä on oikeastaan ainoa subletaali, eli vahingollinen, muttei tappava vaikutus jota on tutkittu aikaisemmin.
D: Työskentelen Olli Loukolan kimalaislabralla ja Heikki Helanterän muurahaisprojektissa.
Ollin labrassa osallistun Leon tutkimukseen. Tutkimus on ekologis-käyttäytymistieteellinen. Se on hyvin kaukana siitä, mitä olen oppinut kandi- ja maisteriopinnoissani, mutta se on mielestäni hyvin mielenkiintoista. En varmaankaan halua tehdä tällaista tutkimusta tulevaisuudessa, mutta nyt tämä on erittäin mielenkiintoista ja olen iloinen saadessani tehdä tätä. Uskon myös, että kun pidän esitelmäni yliopistoni hyönteistutkimuksen laitoksella, kaikki ovat innoissaan aiheesta.
Halusin myös osallistua muurahaistutkimukseen ja nähdä kuinka kenttätutkimusta tehdään. En ole ennen tehnyt maastotöitä. Meillä ei ollut kenttäkursseja yliopistolla, vain labrakursseja. Yliopistossani oli biologia ja ekologia erikseen, ja minä olin biologian puolella.
Muurahaiskokeet ovat Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Testaamme muurahaisten itselääkitsemistä mustamuurahaisella (Formica fusca). Viime vuonna saatiin selville, että mustamuurhaiset lääkitsevät itseään sairastuessaa labraoloissa. Mutta nyt halutaan selvittää, miten se toimisi luonnossa. Katsomme muuttuuko muurahaisten ruokavalio silloin kun ne ovat sairaita. Rakastan olla töissä Tvärminnen kenttäasemalla! Työympäristö on todella kiva, täällä on nättiä ja paljon luontoa ympärillä, ja työkaverit ovat mukavia.
Miksi valitsit tämän aiheen?
D: Halusin työskennellä hyönteisten parissa, mutta minulla ei ollut mielessä mitään tiettyä ryhmää tai lajia. Olen aina työskennellyt kasvien kanssa, ja olen sitä mieltä, että hyönteiset ovat todella upeita, halusin kasvattaa tietojani niistä. Minulle kelpasi mikä vain hyönteinen ja olen todella iloinen, että päädyin työskentelemään kimalaisten kanssa, sillä ne ovat tosi söpöjä. Aiheen täytyi kuitenkin liittyä jotenkin kasveihin, sillä muuten opinto-ohjaajani olisi ollut että “mitä sinä teet?” Joten pölyttäjät sopivat hyvin.
L: Olen kiinnostunut tässä projektissa käyttäytymistiede puolesta. En ole ollut erityisen kiinnostunut juuri kimalaisista, mutta kun Olli tarjosi minulle tätä projektia perehdyin aiheeseen ja huomasin, että kimalaisia ei ole tutkittu kovinkaan paljon. Ja ne ovat lisäksi söpöjä.
Touluksessa tutkimme tarhamehiläisillä ja drosophila-kärpäsillä genettiikkaa, käyttäytymistä ja muistia. Se on hauskaa homma, mutta se on enimmäkseen geenien tutkimista. Kun näin tämän projektin ja sen yhteyden torjunta-aineisiin ja Euroopan lainsäädäntöön ja maatalouteen se herätti kiinnostukseni. Tulevaisuudessa haluaisin ryhtyä eläinlääkäriksi. Joten tästä hyönteistutkimuksesta saan hyvän lisäkokemuksen pölyttäjistä ja torjunta-aineista (joita käytetään liikaa). On hienoa olla mukana lisäämässä tietoa niistä.
Etsin ensin harjoittelupaikkoja Toulousesta. Koska en olisi jaksanut olla kokoaikaa muuttamassa. Mutta kaikki hakemukseni hylättiin, koska he löysivät jonkun jolla oli enemmän kokemusta… Sitten muistin, että kaverini Suomesta työskenteli kuukkeleiden parissa. Kysyin häneltä tutkivatko he edelleen niitä, ja tietäisikö hän jonkun, joka tutkii käyttäytymistä. Se projekti oli kuitenkin loppunut tältä erää, mutta hän antoi minulle Ollin yhteystiedot ja otin häneen yhteyttä. Hän tarjosin minulle tätä värien erottelukoetta, voisin tutkia mitä ainetta haluaisin. Ensin päätimme tutkia imidaklopridia, mutta sitä oli tutkittu jo paljon, joten vaihdoimme atsoksistrobiiniin, koska sitä ei ole tutkittu aikaisemmin juurikaan. Oli hyvä idea kysyä, koska olen iloinen päästessäni takaisin Suomeen.
Mitä tulevaisuudessa?
D: Pidän hyönteisistä, mutta pidän kasveista enemmän. Kasvit ovat vähemmän turhauttavia, kuin hyönteiset. Esimerkiksi olen nyt odottanut yli puoli tuntia, että tämä kimalainen syö…
En usko, että teen väitöskirjaa. Ehkä myöhemmin, mutta tämän lukukauden jälkeen haluan tehdä jotain muuta kuin akateemista, olen opiskellut jo kauan.
L: Tämän jälkeen aion hakea eläinlääkäriopintoihin. Tänä vuonna haen Toulouseen, jos en pääse sisään niin haen ensi vuonna uudestaa. Tai jos olen oppinut siihen mennessä tarpeeksi suomea, ehkä haen Helsinkiin. Eläinlääkärinä haluaisin olla käyttäytymiseen erikoistunut eläinlääkäri, voisin perehtyä myös eläinten psykologiaan. Olen myös kiinnostunut ns. “One Health” holistisesta lähestymistavasta, joka ottaa myös ekologian huomioon. Siinä tutkitaan mm. metsien ja ihmisten yhteyttä ja pandemioita. Väitöskirja ei ole suunnitelmissa tällä hetkellä.
Haastattelun teki Anna Antinoja.