George Robert Price
16.10.1922 – 5.1.1975
Isä. Altruisti. Ystävä.
Nerokas tieteentekijä, joka tunnetaan Pricen evoluutioyhtälöstä
wDz = cov (wi, zi)
Näin on kaiverrettu hautakiveen St. Pancrasin ja Islingtonin hautausmaalla Lontoossa. George Price oli yksi teoreettisen biologian suurista kehittäjistä, ja hänen mukaansa nimetty yhtälö yksi evoluutioteorian peruskiviä. Hän oli koulutukseltaan kemisti, matemaattisesti hyvin lahjakas, ja ennen evoluutioteoriaan paneutumistaan työskennellyt atomipommia kehittäneessä Manhattan-projektissa, Bellin laboratorioissa ja IBM:llä. Sairastuttuaan kilpirauhassyöpään hän päätti kuitenkin sairausvakuutuksesta saamiensa varojen turvin paneutua yhteen biologian suurista kysymyksistä: missä olosuhteissa luonnonvalinta ei suosi itsekkyyttä ja oman edun ajamista?
Epäitsekkyyden, yhteistyön ja itsensä uhraamisen evoluutio on ollut keskeinen teema biologiassa jo Charles Darwinin päivistä. George Pricelle kysymykseen vastaaminen oli henkilökohtainen missio. Kun George Price 1960-luvun lopulla paneutui asiaan, vallalla oleva teoria perustui ns. sukulaisvalintaan. Epäitsekkyys voi evoluution saatossa kehittyä, kun yksilöt auttavat geneettisiä sukulaisiaan lisääntymään. Tämä ei kuitenkaan Pricea tyydyttänyt, sillä jos epäitsekkyys on mahdollista vain sukulaisten auttamiseksi, tämä ei selitä kaikkea ihmisten epäitsekkyyttä. Eivätkö ihmiset kuitenkin osoita epäitsekkyyttä myös muille kuin lähisukulaisilleen? Vai eikö pyyteetöntä toisten auttamista ole ollenkaan olemassa?
George Price pilkkoi evoluution ja luonnonvalinnan teorian perusosasiinsa. Hänen evoluutioyhtälönsä on äärimmilleen pelkistetty ja yleispätevä evoluution kuvaus. Pricen abstrakti matemaattinen lähestyminen evoluutioon auttoi ymmärtämään, miten luonnonvalinta voi toimia usealla tasolla. Yksilöt kilpailevat keskenään siitä kuka tuottaa jälkeläisiä, mutta myös yksilöiden muodostamat ryhmät kilpailevat keskenään. Tämä oli Pricelle avain yhteistyön evoluutioon. Yhteistyötä tekevien yksilöiden ryhmät menestyvät paremmin kilpailussa muita ryhmiä vastaan, jolloin luonnonvalinta ei välttämättä johda itsekkyyden täydelliseen ylivaltaan. Tämä teoria oli matemaattisesti yhtäpitävä vallalla olleen sukulaisvalintateorian kanssa. Pricen teoria kuitenkin osoitti, että epäitsekkyyden väistämätön kääntöpuoli on kilpailu ja toisten vahingoittamisen mahdollisuus – yhteistyötä tehdään omassa ryhmässä koska se auttaa kilpailemaan muita ryhmiä vastaan. Teoria ei siis ennusta täysin pyyteetöntä toisten auttamista.
George Pricen anti evoluutioteorialle mahtuu muutamaan julkaisuun. Nämä julkaisut kehittivät evoluutioteoriaa valtavasti, mutta niiden myötä George Pricen oma elämä luisui päinvastaiseen suuntaan. Hän koki voimakkaan uskonnollisen herätyksen ja koki työnsä epäitsekkyyden evoluution parissa olleen hänelle jumalallisesti annettu tehtävä. Hän otti hyvin raskaasti analyysiensa tulokset, joiden valossa pyyteetön epäitsekkyys on evoluutioteorian keinoin vaikea selittää. Hän omistautui epäitsekkyydelle henkilökohtaisesti ja avasi ovensa Lontoon kodittomille alkoholisteille, joiden auttamiseen hän käytti omaisuutensa. Hän kuoli henkisesti ja fyysisesti sairaana oman kätensä kautta vain 52-vuotiaana. Hänen hautajaisissaan oli paikalla muutama kollega ja kourallinen hänen epäitsekkyyttään arvostaneita laitapuolen kulkijoita.
George Pricen hautakiveen kaiverrettu yhtälö täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Lukuisien biologien ura kietoutuu sen ympärille. Sitä on sovellettu genetiikkaan ja jalostukseen, eläinten käyttäytymiseen, ekosysteemeihin, ihmiskulttuurien ja kielten kehitykseen, epidemiologiaan ja jopa universumien syntyyn. Se osoittaa miten biologista ymmärrystä voi kasvattaa muuallakin kuin maastossa ja laboratoriossa, vain abstraktilla ajattelulla ja matemaattisilla kaavoilla. Se ei kuitenkaan kerro meille, miten elää ihmisinä elämäämme.
Kirjoittanut Heikki Helanterä.