Artikkeli ilmestyi!

Ensimmäinen tieteellinen artikkelini julkaistiin äskettäin. Se on jatko-opiskelijalle suuri askel. Helsingin yliopisto vaatii, että artikkeleista koostuvassa väitöskirjassa on vähintään kolme artikkelia, joista ainakin yksi on virallisesti läpäissyt koko pitkän julkaisuprosessin. Nyt olen siis jo lähellä maaliviivaani, eli tohtoriksi väittelemistä.

Tutkimukseni päätulos on, että muurahaislaji suomenloviniska on geneettisesti samanlainen kuin yleisempi karvaloviniska – sitä ei kannattane kutsua lajiksi ollenkaan. Tämä oli koko väitöskirjani kannalta oleellinen tieto, sillä kerään muihin töihini näytteitä populaatiosta, joka oli aiemmin määritetty suomenloviniskaksi.

Olen työstänyt tätä artikkelia vuodesta 2011 asti, sillä aloitin jo ennen kuin olin edes valmistunut maisteriksi. Oli jo aikakin saada se pois käsistä! Tänä aikana olen tosin myös ollut melkein kolme vuotta äitiyslomalla, eli ihan jokainen aikajanalla näkyvä hetki ei ole ollut aktiivista työntekoa. Artikkelin polku oli pitkä, mutta ei mitenkään epätyypillinen. Se alkoi jo vuonna 2005, kun ensimmäiset siinä käytetyt näytteet kerättiin osana kansallista valtion metsien inventointia. Tai oikeastaan prosessi alkoi vielä sitäkin aiemmin, kun inventointeihin haettiin ja saatiin rahoitusta Suomen Akatemialta.

Projektin aikajana ensimmäisistä näytteenotoista julkaisuun saakka.

Tiimityötä  Artikkelissa on lisäkseni viisi muuta tekijää. Kullakin tekijällä on ollut oma tärkeä osansa joko työn suunnittelussa, näytteiden keräämisessä tai analysoinnissa, ja he kaikki ovat kommentoineet kirjoittamaani tekstiä. Minä liityin tekijäkööriin palkattuna tutkimusassistenttina siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä näytteitä alettiin analysoida. Aluksi oli tarkoitus, että tekisin vain laboratoriotyöt. Kun aloin suunnitella väitöskirjaani, päätimme ohjaajieni kanssa liittää tämän loviniskaprojektin osaksi sitä, minkä jälkeen työn loppuun saattaminen siirtyi vastuulleni.

Aikaavievää  Itse julkaisuprosessissa kului aikaa tarkalleen vuosi. Tieteellisen julkaisun oleellinen osa on vertaisarviointi, jossa anonyymit tutkijat arvioivat työn tieteellisen tason ja sopivuuden kyseiseen lehteen. He myös ehdottavat, kuinka artikkelia voisi vielä entisestään parantaa. Tätä kyseistä artikkelia tarjottiin kahteen eri lehteen, ja vasta toisessa se läpäisi vertaisarviointiprosessin.

Kaiken kaikkiaan artikkelia on kommentoinut ja parantanut meidän kuuden varsinaisen kirjoittajan lisäksi kolme eri toimittajaa ja neljä vertaisarvioijaa. Vertaisarviointikierrosten aikana aineistoa analysoitiin osittain uudestaan eri metodeilla sen varmistamiseksi, että tulokset ovat varmasti pitävät. Osa näistä uusista analyyseistä päätyi lopulliseen artikkeliin, osan kohdalla taas totesimme, että alkuperäisen analyysin esittely on kokonaisuuden kannalta selkeämpää. Myös tekstiä hiottiin, kunnes jokainen yksityiskohta oli mahdollisimman selkeä jokaisen arvioijan mielestä.

Hiotusti englanniksi  Maallikon silmiin tieteellinen teksti on hankalaa luettavaa, mutta sen tarkoitus on olla viimeistä pilkkua myöten yksiselitteistä ja tarkkaa. Artikkeli on kirjoitettu englanniksi, sillä tutkijayhteisö on kansainvälistä. Tällaiselle suomenkieliselle sanasiepolle englanniksi kirjoittaminen on kovin vaikeaa – tuntuisi niin paljon paremmalta kirjoittaa kielellä, jota todella ymmärtää viimeistä vivahdetta myöten. Onneksi kanssakirjoittajillani on minua valtavasti pidempi kokemus englanniksi kirjoittamisesta.

Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan täältä, ja sen tiivistelmä suomennettuna tieteellisenä tekstinä täältä.

Sanja Hakala, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto

Aikajanakuva: Sanja Hakala