Raha-apua!

Syyskuu on tutkijalle kiireistä aikaa. Opiskelijat vyöryvät takaisin kesälomilta ja opetus alkaa täydellä teholla heti kuun alusta. Luennoinnin ja harjoitusten vetämisen lisäksi on löydettävä aikaa viimeistellä apurahahakemus Suomen Akatemialle, joka on pääasiallisin tutkimuksen rahoittaja Suomessa. 

Apurahahakemuksessa tärkeintä on tutkimussuunnitelman laatu ja omat aikaisemmat tutkimusansiot. Suunniteltuun projektiin on hankittava hyvät kansainväliset yhteistyökumppanit, mietittävä tutkimusmenetelmät riittävällä tarkkuudella, laadittava toteutuksen aikataulu, laskettava budjetti ja varmistettava yliopiston sitoutuminen hankkeeseen.

Rahoitusta koskeva ohjeistus on noin neljä sivua. Budjettiosiota varten tarvitaan yliopistokohtaiset voimassa olevat yleiskustannus- ja henkilösivuprosentit ja tehollisen työajan kerroin. Tutkimuskulut on perusteltava rahoitussuunnitelman vapaakenttätekstissä – eikä tuo kenttä itse asiassa ole yhtään niin vapaa kuin miltä kuulostaa… Alkaa kuulostaa yrittäjämäiseltä touhulta, vai mitä?

Kuva: Lumi Viljakainen

Aina kun opetuskiireiltä ehdin, paukutin näppäimistöltä anomukseeni vakuuttavia lupauksia korkealaatuisen tieteen tekemisestä. Kirjoitusprosessi pakottaa miettimään suunnitellut tutkimusprojektit perinpohjaisesti tutkimuksen tavoitteista ja tutkimuskysymyksistä toteutukseen saakka. Tämän prosessin aikana osa loistavista ideoista osoittautui täysin toteuttamiskelvottomaksi, kun taas osa jalostui alkuperäisiä huomattavasti paremmiksi.

Klikkaus synnyttää toivoa ja jännitystä

Lokakuun 1. päivänä painoin ”jätä hakemus” -nappia Akatemian verkkoasioinnissa. Olo keveni, mutta samalla alkoi useamman kuukauden odotus rahoituspäätöksestä. Aikaisempina vuosina odotusaika on ollut sama kuin vauvaa tehdessä, yhdeksän kuukautta. Tänä vuonna Akatemia on kuitenkin uudistanut prosessia mielestäni parempaan suuntaan: arvosanan 1–4 saaneet hakijat saavat tietää hylkäävästä päätöksestä jo aikaisemmassa vaiheessa, ja arvosanan 5–6 saaneet hakemukset jatkavat lopulliseen päätöksentekoon, joka koittaa loppukeväästä. Rahoituksen voi saada 3–6 vuodeksi. Tutkijan uravaihe määrittää apurahatyypin. Hakuprosessi kestää kauan, sillä hakemukset toimitetaan vertaisarviointiin, kansainvälisistä asiantuntijoista koostuvien paneelien arvioitaviksi.

Itselläni on kokemuksia sekä hylkäävästä että myönteisestä päätöksestä. Edellisen kohdalla tunne on murskaava, ja kun se toistuu useana vuotena peräkkäin, olen joutunut potemaan vaikeaa urakriisiä. Myönteisen päätöksen kohdalla olo on kuin lottovoittajalla, ainakin luulen niin. Samaan aikaan on saanut hankittua itselleen sekä tutkimusrahoituksen että useamman vuoden pituisen työsopimuksen yliopistoon!

Yliopistotutkija, dosentti Lumi Viljakainen, Oulun yliopisto

Artikkelikuva: Ari Helminen CCBY 2.0