Trooppiset loispistiäiset lumoavat rikkaudellaan
Amazonia on maapallon suurin sademetsä. Se ylläpitää suurta osaa maapallon luonnon monimuotoisuudesta ja ihmisen kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Amazonia on myös yksi maailman tuntemattomimmista alueista. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat ovat selvittäneet yli kahden vuosikymmenen ajan Amazonian loispistiäisten monimuotoisuutta. Pitkäaikaiset kenttätutkimukset Andien ja Amazonian vaihettumavyöhykkeellä ovat paljastaneet tuntemattoman maailman, joka on vaarassa tuhoutua.
Lapsena minua kiinnostivat erityisesti linnut ja perhoset. Lukiossa innostuin loispistiäisistä. Suunnan muutokseen vaikutti Kastun luonnontiedelukion silloinen biologian ja maantieteen lehtori Reijo Jussila, joka on edelleen yksi maailman harvoista loispistiäistutkijoista. Reijon opastuksella tutustuin lukiovuosien aikana erityisesti ahmaspistiäisten (heimo Ichneumonidae) kiehtovaan maailmaan.
Ahmaspistiäisten heimosta tekee mielenkiintoisen sen korkea lajimäärä. Suomessakin elää yli 2700 ahmaspistiäislajia! Lähes kaikki heimon lajit ovat parasitoideja eli hyönteisloisia. Ne loisivat erityisesti muiden hyönteislajien toukka- ja kotelovaiheissa, mutta osa on erikoistunut myös hämähäkkien loisintaan.
Minua on kiehtonut erityisesti ahmaspistiäisten oletettu muista eliöryhmistä poikkeava maantieteellinen lajirikkausvaihettuma. Tutkijat ovat tienneet jo pitkään, että tropiikissa on enemmän lajeja kuin kauempana päiväntasaajasta sijaitsevilla alueilla. Ahmaspistiäisiä sen sijaan on jo 1970-luvulta lähtien pidetty oppikirjaesimerkkinä eliöryhmästä, jonka lajirikkaus ei näyttäisi kasvavan jyrkästi siirryttäessä pohjoisesta tai etelästä kohti päiväntasaajaa.
Poikkeava maantieteellinen lajirikkausvaihettuma tarjosi mielenkiintoisen lähtöajatuksen omaan tutkimukseeni. Minua kiehtoi ajatus siitä, että esimerkiksi Amazoniassa juuri kukaan ei ollut tutkinut ahmaspistiäisiä. Voisiko poikkeava lajirikkausvaihettuma selittyä siis yksinkertaisesti tutkimuksen puutteella?
Pääsin ensimmäiselle tutkimusretkelleni Perun Amazoniaan 21-vuotiaana nuorena eläintieteilijänä elokuussa 1998. Olin juuri saanut hyvälle mallille Suomessakin elävän Mesoleptus-loispistiäissuvun taksonomiaa käsittelevän pro gradu -tutkielmani käsikirjoituksen, jota olin työstänyt viimeisen vuoden ajan. Armeijakin oli jo takana, joten oli aika siirtyä kohti jatko-opintoja. Ensimmäisen tutkimusretken tavoitteena oli aloittaa trooppisten loispistiäisten tutkimukset Perussa, jossa monet eliöryhmät ovat rikkaimmillaan. Ennen omia tutkimuksiani Perusta oli raportoitu kuitenkin vain muutamia satoja ahmaspistiäislajeja.
Maailman lajirikkain tutkimuslaikku
Aloitin tutkimukset Iquitosin kaupungin lähellä sijaitsevalla Allpahuayo-Mishanan luonnonsuojelualueella. Alueelta oli kymmenen vuotta aiemmin raportoitu maailman korkein puulajimäärä. Amerikkalainen kasvitieteilijä Alwyn Gentry kartoitti silloin alueella sijainneelta yhden hehtaarin tutkimusalalta 842 puuyksilöä, jotka kuuluivat 275 lajiin! Tutkimus osoitti, että pienenkin alueen tuho Amazoniassa koskettaa pahimmassa tapauksessa tuhansia lajeja.
Olen selvittänyt Amazonian ahmaspistiäislajiston monimuotoisuutta pääosin Malaisen pyydysten avulla. Tavoitteena on ollut kartoittaa jokaisen tutkimusalueen lajistoa halki kokonaisen vuoden. Teimme siis jo tutkimusten alkuvaiheessa päätöksen, että haluamme inventoida tutkimusalueiden lajiston kunnolla. Usein trooppisia hyönteisiä tutkitaan vain muutamia viikkoja kestävien kenttäreissujen aikana.
Pitkäaikaisten tutkimusten kautta olemme vähitelleen ymmärtäneet paremmin myös sademetsähyönteislajiston vaihtelua esimerkiksi eri vuodenaikoina. Harjatelttaa muistuttavat Malaisen pyydykset eivät houkuttele hyönteisiä millään tavalla vaan keräävät niihin sattumalta lentäneet yksilöt. Pyydysten avulla olemme vuosien aikana onnistuneet keräämään ahmaspistiäisaineiston, joka koostuu kymmenistä tuhansista yksilöistä. Niistä valtaosa edustaa lajeja ja sukuja, joilla ei ole vielä nimeä. Pyydyspaikoista on samalla kerätty myös laaja kasvitieteellinen aineisto, jonka avulla on ollut mahdollista muodostaa kuva tutkimuspaikkojen geologisesta historiasta.
Vuosia kestäneiden tutkimusten aikana olemme löytäneet Amazoniasta ahmaspistiäislajiston, joka on paljon odotettua rikkaampi. Näyttää siis selvältä, että alun perin melko pieneen aineistoon perustunut näkemys trooppisen ahmapistiäislajiston suhteellisesta köyhyydestä on ainakin osittain puutteellinen.
Tutkimustemme aikana löydettyjen lajien määrä on muutamien alaheimojen kohdalla paljon korkeampi kuin missään muualla maailmassa. Esimerkiksi pora-ahmasten (alaheimo Rhyssinae) ja rosoahmasten (alaheimo Pimplinae) kohdalla olemme raportoineet maailman korkeimmat paikalliset lajimäärät juuri Länsi-Amazonian sademetsistä. Joidenkin alaheimojen kohdalla käsityksemme niiden lajimäärästä on räjähtänyt uusien tutkimusten kautta. Yhtenä esimerkkinä toimii sääskiahmasten alaheimo (Orthocentrinae), johon kuuluvat lajit loisivat esimerkiksi sienisääskillä.
Joitakin vuosia sitten päätimme selvittää sääskiahmasten lajimäärää muutamassa väli- ja eteläamerikkalaisessa tutkimuspaikassa. Löysimme näytteistä 177 ennen tuntematonta sääskiahmaslajia, joka oli noin kolme kertaa enemmän kuin kaikkialta tropiikista siihen mennessä löytyneiden Orthocentrinae-pistiäisten lajimäärä yhteensä!
Vuosien aikana olemme löytäneet satoja tieteelle tuntemattomia ahmaspistiäislajeja trooppisten Andien ja Amazonian alueelta. Viimeisten vuosien aikana tutkimusryhmämme on aloittanut trooppisten ahmaspistiäisten tutkimuksen myös Afrikassa. Afrikan kenttätöistä on vastannut Tapani Hopkins. Tavoitteenamme on ollut toistaa Amazonian keräykset Ugandassa sijaitsevalla tutkimusalueella, jotta voisimme tulevaisuudessa vertailla eri mantereilla sijaitsevien sademetsien ahmaspistiäislajistojen rikkautta. Työllä on kiire, sillä trooppinen luontokato etenee nopeasti.
Luontokato Amazoniassa
Amazonian sademetsäalueen merkitys maapallon ilmaston, vesitalouden, luonnon monimuotoisuuden ja ihmisen kulttuurisen monimuotoisuuden kannalta on kiistaton. Alueella kasvavien sademetsien kasvillisuus ja maaperä muodostavat valtavan hiilivaraston, jonka säilyminen on ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta äärimmäisen tärkeää. Amazonian sademetsä jokiverkostoineen muodostaa myös suuren makean veden järjestelmän, joka turvaa vedensaannin laajoilla alueilla Etelä-Amerikassa. Alueen kulttuurinen monimuotoisuus ilmenee puolestaan muun muassa siellä elävien alkuperäiskansojen tavoissa ja kielissä.
Ihminen on käyttänyt Amazoniaa jo kauan ennen eurooppalaisten saapumista 1500-luvulla. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana alueella tehdyt arkeologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että Amazoniassa eli jo kauan sitten aiemmin luultua enemmän ihmisyhteisöjä. He hyödynsivät metsää monin tavoin. Näille tavoille oli kuitenkin yhteistä se, että yleensä metsä säilyi metsänä. Tilanne muuttui 1970-luvulle tultaessa. Erityisesti maanviljelyyn ja karjankasvatukseen liittyvän laajamittaisen metsänraivauksen rinnalla alueen sademetsiä ja muita ekosysteemeitä tuhoavat esimerkiksi valikoivat hakkuut, kaivostoiminta, huumekasvien viljely, patohankkeet sekä öljyn ja kaasun hyödyntäminen.
Nopeasti etenevä luontokato kirittää myös alueen luonnon monimuotoisuuden tutkimusta. Monet vuosien varrella tutkimistamme paikoista ovat muuttuneet viime vuosien aikana voimakkaasti. Tällä hetkellä haaveilemme paluusta niille tutkimuslaikuille, joiden luonnon monimuotoisuutta selvitin ensimmäisen kerran reilut parikymmentä vuotta sitten. Voisimmeko tätä kautta ymmärtää paremmin sademetsälajistossa ihmistoiminnan vuoksi tapahtuvaa nopeaa muutosta?
Työpöytäni täyttyy päivästä toiseen Amazonian kartoista, satelliittikuvista ja kenttämuistiinpanoista. Mieleen nousee ajatuksia alueista, joihin meidän pitäisi vielä ehtiä. Olen saanut vuosien aikana tehdä kymmeniä tutkimusretkiä Amazoniaan ja viettää siellä suuren osan elämästäni. Amazonia on minulle toinen koti. Tutkimustyömme kautta haluamme kertoa sademetsässä elävien tuntemattomien eliölajien tarinaa maailmalle. Toivomme sen auttavan edes vähän trooppisen luontokadon hidastamisessa.
Ilari E. Sääksjärvi