Vertaisarviointi – osa tiedettä
”tämä on yksi huonoimmista käsikirjoituksista, jonka olen arvioinut vuosiin”
”Kehotan tutkijoita pohtimaan uudelleen tutkimuskysymyksiään, aineistonkeruustrategiaansa, analyysejaan sekä tulostensa tulkintaa”
”täten tuloksenne eivät merkitse mitään”
”… malli on väärin eivätkä kirjoittajat selvästikään ymmärrä aihettaan. Artikkelissa on useita muitakin mielipuolisuuksia, joista alla mainitsen kaksi…”
Vertaisarviointi on keskeinen osa tiedettä. Jokainen tieteellinen julkaisu on toisten tutkijoiden ruotima ja kritisoima. Onko aineistoa tarpeeksi ja soveltuuko se tutkimuskysymyksiin? Ovatko tilastolliset analyysit asianmukaiset? Onko mahdolliset vaihtoehtoiset selitykset suljettu pois? Onko aiheeseen liittyvä muu tutkimuskirjallisuus käsitelty kattavasti ja tasapuolisesti? Onko artikkeli selkeästi argumentoitu ja kirjoitettu? Onko työllä uutuusarvoa ja kiinnostaako se lukijoita? Jos ei näihin kohtiin saa arvioijalta rastia ruutuun, on turha haaveilla näyttävästä julkaisusta.
Tieteentekijät sekä ovat jatkuvasti arvioinnin alaisena, että osallistuvat toisten tutkijoiden työn arvioimiseen. Tämä on keskeinen osa tieteellisen metodin menestystä, vaikka ei tietenkään aukoton tapa olekaan. Tutkijoiden välinen kova kilpailu työpaikoista ja tutkimusrahoituksesta takaa kriittisyyden. Mitä arvovaltaisemmasta julkaisusarjasta on kyse, sitä varmemmin kritiikki on armotonta ja torppaa ansiottoman arvonnnousun. Artikkeleja kirjoitetaan uusiksi, niihin kerätään täydentävää aineistoa, aineistoja analysoidaan uusiksi. Ja voipa käydä niinkin, että seuraavalla arviointikierroksella uusi arvioija pyytää muuttamaan käsikirjoituksen juuri päinvastaiseen suuntaan.
Opettavaista vertaisarviointi on, sekä antavana että ottavana osapuolena. Kehnon tekstin rakentava kommentointi on hyvä keino oppia itsekin kirjoittamaan paremmin. Kun taas oikein hienosti toteutettu artikkeli osuu omalle pöydälle, on syytä unohtaa kollegakateus ja nauttia laadukkaasta tieteestä. Epäasiallinen palaute puolestaan varmasti muistuttaa antamaan itse palautetta rakentavasti ja asiallisesti.
Arvioita lukiessa nahka paksuuntuu, ja negatiiviset kommentit päätyvät hetken nieleskelyn jälkeen luultavasti kahvihuonekeskusteluihin kollegoiden kanssa naureskeltavaksi ja hämmästeltäväksi. Lainaukset yllä ovat vapaita ja osin muistinvaraisia käännöksiäni vuosien varrelta omien töidemme saamasta kritiikistä. Kyllähän ne nyt hymyilyttävät.
Kirjoittanut Heikki Helanterä.
Artikkelikuva: ijmaki Pixabaystä