Toukasta perhoseksi laboratoriossa
Olen muutamana kesänä kasvattanut perhosia tutkimustarkoituksiin Oulun yliopistolla. Perhoset ovat hyviä tutkimuseläimiä, sillä niitä on helppo ja nopea kasvattaa. Verrattuna vaikka lintuihin tai nisäkkäisiin, ne vievät myös hyvin vähän tilaa. Perhosia löytyy melkein mistä vain, ja moni laji on laajalle levinnyt. Ne ovat hyvä tutkimuskohde esim. evoluution, ilmastonmuutoksen, sekä ihmisvaikutusten tutkimukseen.
Kasvatettava perhoslaji valikoituu tutkimuksen mukaan, mutta hyviä ominaisuuksia tutkimuslajissa ovat:
- Lajia löytyy helposti ja sitä on helppo pyytää
- Lajin ravintokasvi on yleinen tai sitä on helppo kasvattaa laboratoriossa
- Laji pysyy hengissä laboratoriossa
3. kohta selviää vasta käytännössä, joten uusia lajeja voi aina kokeilla. Helppoja lajeja ovat mm. tunnusraitayökkönen (Orthosia gothica) ja ruutumittari (Chiasmia clathrata). Tunnusrautayökkönen syö tuomea (Prunus padus), kasvaa isoksi ja on helposti käsiteltävä. Ruutumittarille voi syöttää niittynätkelmää (Lathyrus pratensis). Molemmat ovat myös erittäin yleisiä Suomessa (paitsi Lapissa harvalukuisempia).
Mitä tehdään käytännössä:
- Maastosta pyydystetään aikuisia naaraita, jotka ovat toivon mukaan ehtineet paritella. Päiväperhosia pyydetään haaveilla ja yöperhosia syöteillä tai valoilla. Pääasia on saada perhoset kiinni hyväkuntoisina. Perhosille annetaan ”henkilötunnus” löytöpaikan mukaan. Koiraita voidaan pyytää ja käyttää geneettisiin tai morfometrisiin tutkimuksiin.
- Naaraat munivat laboratoriossa pienissä muovikipoissa. Mitä pienempi kippo, sitä helpompi vastakuoriutuneet toukat on sieltä löytää; ne ovat nimittäin todella pieniä!
- Toukat kuoriutuvat parissa viikossa. Pikkuruiset toukat poimitaan pensselin avulla ja asetetaan ravintokasville. Yksi kasvi on aina omassa purkissa, ja yhdelle kasville tulee vain yksi toukka. Purkit nimetään emon ja kuoriutumisjärjestyksen mukaan niin että toukat voidaan erottaa toisistaan.
- Toukat kasvavat purkissaan noin neljä viikkoa. Purkit, ja ravintokasvin kunto, on tarkistettava joka päivä. Jos kasvi on nuupahtanut tai syöty, se vaihdetaan uuteen. Kun toukat ovat kasvaneet viimeiseen toukkavaiheeseen, purkkiin lisätään turvetta, johon toukka voi mönkiä ja koteloitua.
- Koteloitumispäivä merkitään ylös ja toukan annetaan kehittyä koteloksi rauhassa viisi päivää. Sen jälkeen se kaivetaan mullasta ja punnitaan. Kotelosta pystytään määrittämään myös sukupuoli. Kotelo laitetaan takaisin yksilöityyn purkkiinsa ja päälle lisätään sammalta. Sammal pitää kosteutta ja auttaa perhosta kuoriutumaan. Perhoset kuoriutuvat joko suoraan tai talvehtimisen jälkeen. Labrassa perhoset talvehtivat pimeässä ja kylmässä (+5 asteisessa) huoneessa.
Laboratorio kantaa voi myös ylläpitää antamalla koteloiden kuoriutua ja parittamalla kuorituneet perhoset. Riippuu tutkimuskysymyksestä halutaanko kasvattaa ja seurata luonnossa alkunsa saaneita yksilöitä, vai onko tarpeen tietää vanhemmat.
Perhosia voi kasvattaa myös kotona harrastuksena. Monet perhosharrastajat kasvattavat toukkia myös tunnistustarkoituksessa, kuoritunut perhonen on paljon helpompi tunnistaa kuin tuntomerkitön pieni toukka.
Kirjoittanut Anna Antinoja