Kimalaislabran touhuja

Vielä muutama viikko sitten labrassa kävi kuhina ja pörinä, kun pienessä tilassa puuhasteli samalla kertaa parhaimmillaan 20 ihmistä. Gradulaiset Anna ja Ville pyörittivät omia kokeitaan ja kaksi opiskelijaryhmää eläinten käyttäytymiskurssilta keräsi aineistoa itse suunnittelemiinsa kokeisiin. Toinen opiskelijaryhmä tutki kimalaisten kykyä ymmärtää numeroita ja toinen selvitti, näkevätkö kimalaiset optisia harhoja kuten me ihmiset näemme. Vaikka neliöt olivat välillä loppua kesken, oli mukava seurata vierestä, kun motivoituneet opiskelijat ahersivat töidensä parissa hyvässä hengessä. Hyvä meidän joukkue!

Nyt istun labrassa yksin, seuranani vain muutama sata kimalaista. Nuoret keskittyvät nyt testausaineiston analysointiin ja kirjoittamiseen omissa oloissaan. En tässä vaiheessa paljasta tuloksia, mutta sen verran voin kertoa, että kimalaisten osoittamat kognitiiviset kyvyt tulevat koettelemaan ihmiskeskeistä maailmankuvaa oikein kunnolla – halusitte tai ette.

Laboratoriokokeet

Kokeen taustalla oleva tutkimusidea saattaa joskus syntyä puolivahingossa, mutta yleensä taustalla on paljon lukemista, esitelmien kuuntelua ja keskustelua/väittelyä kavereiden ja kollegoiden kanssa. Sitten suunnitellaan, miten tutkimuskysymykseen saadaan vastaus kokeellisesti. Kokeissa kimalaiset haastetaan ratkaisemaan erilaisia pulmia. Pulmien tulee olla ”luonnottomia” eli sellaisia, joita kimalaiset eivät normaalisti luonnossa ratkoisi. Arkipäiväisen pulman ratkaiseminen ei välttämättä kerro älykkyydestä mitään. Tykkään suunnitella kokeet niin, että niitä on myös mielekästä toteuttaa. Jotkut tutkivat, miten kimalaiset etsivät erivärisiä asioita lentoareenan seinältä, mutta minusta on hauskempaa katsoa, kun kimalaiset vetävät köyttä, pyörittävät palloa maaliin tai työntelevät palikoita tieltään. Myös kimalaiset tuntuvat ottavan mielellään vastaan motorisia ja älyllisiä haasteita.

Koekimalaiset

Kokeeseen tarvittavat kimalaiset tilataan suoraan maahantuojalta. Yksi puhelinsoitto, ja parissa päivässä kimalaiset saapuvat pahvilaatikoissa Hollannista. Kätevää! Pahvilaatikoista kimalaiset siirretään puisiin pesälaatikoihin. Se tehdään turvallisesti pimeässä huoneessa punaisen valon alla, sillä kimalaiset eivät näe punaista valoa eivätkä lennä pimeässä. Kimalaisten pesälaatikko kytketään lentoareenaan ovilla varustetulla läpinäkyvällä tunnelilla. Tunnelin avulla voidaan kontrolloida, ketkä pääsevät lentoareenalle ja ketkä takaisin pesään.

Kuoriuduttuaan suuri osa työläisistä alkaa siivota pesää ja hoitaa toukkasiskojaan. Viikon parin kuluttua osa työläisistä alkaa hääriä ravinnonhankkijoina. Juuri näitä yksilöitä testaamme kokeissa, koska ne tulevat yhä uudestaan lentoareenalle hakemaan ravintoa. Saamme selville ravinnonhankkijat, kun laitamme lentoareenalle ruokinta-automaatin ja odotamme, että yksilöt löytävät sen. Merkkaamme kaikki ruokinta-automaatilla käyvät yksilöt ja säännöllisesti ravintoa hankkivat yksilöt saavat numerolapun selkäänsä. Numeroidut yksilöt ovat valmiita treenaukseen ja testaukseen.

Jotta kimalaispesän asukkaat pysyisivät kokeen ajan virkeinä, ne tarvitsevat säännöllisesti sokerivettä (energiaa), siitepölyä (proteiineja) ja valoa. Pesälaatikko on jaettu väliseinällä kahteen osaan. Toisessa osassa sijaitsee itse asunto ja toista puoliskoa kimalaiset käyttävät vessanaan. Vessan pohjalle laitetaan kissanhiekkaa. Aika ajoin vessa siivotaan, koska hoitamaton pesä haisee pahalle, homehtuu ja houkuttelee paikalle kärpäsiä, vahakoisia ja muita kutsumattomia vieraita.

Vaikka kimalaistutkimuksen eri työvaiheet ovat verrattain yksinkertaisia, koko tutkimus on monivaiheinen ja vaatii täsmällisyyttä, kärsivällisyyttä ja hyvää pörinänsietokykyä.  

Olli Loukola

VIDEO: PALKINTO KANNUSTAA KIMALAISTAKIN

Opiskelijoiden tekemä video havainnollistaa, kuinka kimalaiset oppivat erottamaan lukumääriä: mitä enemmän ruokintapurkissa on pisteitä, sitä makeampaa lientä sieltä löytyy. Purkit sijoitettiin sattumanvaraisesti päivittäin. Lopuksi kimalaiset testattiin Y-tunnelissa ja palkittiin mahdollisesti oikeasta valinnasta. Pieni pää toimii!