Järkeä ja tunnetta

Pieni iloinen perhonen, lentää kukasta kukkaan… Osaatko kuvitella, millainen on nokkela kimalainen, turhautunut muurahainen, ovela kirppu tai toiveikas turilas? Saatat kohdata luonnossa niin pessimistisiä pörisijöitä kuin myönteisiä hyönteisiä.

Isojen eläinten mielen tutkimuksissa voidaan hyödyntää monia erilaisia neurofysiologisia menetelmiä, kuvantamista ja lämpökameroita, joiden käyttö hyönteistutkimuksissa on hankalaa. Hyönteisten käyttäytymistutkimuksissa voidaan kuitenkin mitata tietyn toiminnan esiintymistä ja motivaatiota sekä analysoida sosiaalista käyttäytymistä ja viestintää esimerkiksi liikekameroiden avulla.

Selvää on, että vaikka hyönteisten tunteista on toistaiseksi vaikea sanoa mitään erityisen jyrkkää, hyönteisten joukossa ilmenee yllättävää älykkyyttä, muistia, sosiaalista oppimista ja hienoviritteistä viestintää. Hyönteisen aivot ovat pienet mutta ne voivat olla ylen tehokas järjestelmä, jossa hermosolujen väliset viestintäyhteydet ovat runsaat ja vilkkaat. Nykyarvioiden mukaan hyönteisten hermoston kapasiteetti on suurempi kuin ennen on arveltu. Kuten kirppu kansanlaulussa toteaa: ”Oispa mulla voimaa kuin suurella härjällä, niin ei tarttis aina pelata järjellä.”

Hän voi olla itikka

Projektin kuluessa olen ollut vaikuttunut tilanteissa, joissa tutkijat ovat käyttäneet tutkimuskohteestaan persoonapronomini ”hän” ja ”he”. Senkaltainen eläinten ”inhimillistäminen” tutkijoiden taholta ei tullut taannoin kuuloonkaan – mutta nykytiedon valossa se on ymmärrettävää.

Ihmiset arvottavat hyönteisiä, kuten muitakin luontokappaleita, valitettavan usein sen mukaan, miten he luulevat niiden vaikuttavan ihmisten resursseihin. Vaikka suurin osa hyönteisistä on hyödyllisiä ja vain pieni osa vahingollisia, monet näkevät hyönteiset lähinnä tuholaisina ja kiusankappaleina, tautien levittäjinä. Mitä enemmän tiede paljastaa hyönteisistäkin uusia piirteitä, sitä selvemmin ymmärretään, että niillä on muutakin arvoa kuin toiminta pölyttäjinä, tuholaistorjujina ja muiden eliöiden hyvinvoinnin ylläpitäjinä. Ne ovat arvokkaita osasia luonnon monimuotoisuudessa ihan sinällään. Kun Ötökkäakatemian tutkija tietää ja tuntee työtoverinsa, hän osaa arvostaa niitä. ”Eipä kulunut montaakaan viikkoa, kun aloin yötöissä leperrellä kovakuoriaisille”, totesi eräs partasuu tutkija.

Hyönteisten maailman tarkkailuun tarvitaan malttia ja aikaa. Väitöskirjatutkija Anna-Maria Borshagovski ja gradutyötään valmisteleva Emma Heinänen kertovat videolla ajatuksiaan aiheesta.

https://www.youtube.com/watch?v=19xZ-S0W5tk

Iiris Kalliola, hankekoordinaattori