Tutkijaterveiset Saksasta
Saksalaiset ovat hyviä jalkapallossa, pukeutuvat nahkahousuihin ja puhuvat vaikeaselkoista kieltä. Tämä oli mielikuvani ja tietotasoni Saksan kulttuurista väitöskirjaprojektini alussa. Väitöskirjatutkimukseni käsitteli kenttäsirkkojen persoonallisuuspiirteiden evoluutiota ja tein sen puoliksi Oulun ja puoliksi Itä-Suomen yliopistossa. Enpä tiennyt, että väitöksen jälkeen tulisin asumaan ja työskentelemään lähes vuosikymmenen tuossa maassa, joka on sittemmin osoittautunut monin tavoin ennakko-odotuksia värikkäämmäksi.
SATTUMAN SANELEMA MUUTTO Professori Niels Dingemanse oli kutsuttu vuonna 2011 Joensuussa järjestettyyn biologien tapaamiseen vierailevaksi puhujaksi. Osallistuin itse samaiseen seminaariin ja ajauduin toistuvasti keskustelemaan Nielsin kanssa tilastoanalyysimenetelmistä, yhteisestä mielenkiinnon kohteesta. Nämä keskustelut johtivat siihen, että noin puoli vuotta myöhemmin pakkasin reppuni ja lähdin kahden viikon vierailulle Münchenin liepeillä sijaitsevaan Max Planck -instituuttiin, professori Dingemansen silloiseen tutkimusryhmään. Vierailun aikana kypsyi ajatus mahdollisuudesta palata väitöksen jälkeen Müncheniin. Huhtikuussa 2013 sain tutkimusrahoituksen Alexander von Humbold -tiedesäätiöltä, ja sen turvin muutin tutkijaksi Saksaan. Ludwig-Maximilians-Universität, opiskelijamäärältään Saksan suurin yliopisto, tulee olemaan työpaikkani ainakin vuoden 2020 loppuun saakka. Keskustelut tilastoanalyyseistä Nielsin kanssa jatkuvat.
Jokaisen väitoskirjatutkijan kannattaa osallistua konferensseihin ja jutella kokeneempien tutkijoiden kanssa. Heiltä oppii paljon, ja joskus kohtaamiset saattavat ohjata omaa uraa ja elämää pitkälle tulevaisuuteen.
OMASSA PROJEKTISSANI tutkin, kuinka sosiaaliset ympäristöt muokkaavat yksilöiden käyttäytymistä ja kuinka ne voivat vaikuttaa käyttäytymisen evoluutioon. Mallisysteeminä käytän kenttäsirkkojen luonnonpopulaatiota. Olen esimerkiksi osoittanut, että koiraiden välisestä kilpailusta huolimatta niiden lisääntymismenestys kasvaa, kun niillä on muutama koiras naapureina – kunhan niitä vain ei ole liikaa (Niemelä ym., julkaisematon käsikirjoitus). Luonnossa naapuruston koolle on olemassa eräänlainen optimi. Laajamittaisessa kokeessa havaitsimme myös, että yksilöiden väliset sosiaaliset kontaktit voivat vaikuttaa suuresti käyttäytymisen evoluutioon (Santostefano ym. 2017).
ISOVELI VALVOO! Aineiston keruuseen luonnonpopulaatiosta liittyy omat hankaluutensa. Kehitin automaattisen järjestelmän, joka mahdollistaa tarkan aineistonkeruun populaation kaikkien yksilöiden elinkaaren ajalta. Tähän tarkoitukseen suunnittelin yhdessä hollantilaisen yrityksen kanssa yksilöiden seurantajärjestelmän, joka perustuu RFID-tekniikkaan. Aikuistumisen kynnyksellä jokaiseen yksilöön kiinnitetään pieni RFID-tägi ja joka reviirille asennetaan RFID-antenni. Näin saan tallennettua jokaisen yksilön jokaisen liikkeen ja sosiaaliset kontaktit koko elinkaaren ajalta. Kerätyn aineiston perusteella voin vastata evoluutioekologisiin tutkimuskysymyksiin, jotka liittyvät sosiaalisiin ympäristöihin.
RAHOITUS ULKOMAILTA Tutkimuksiani rahoittavat Alexander von Humboldt-säätiö sekä Deutsche Forschungsgemeinschaft eli DFG, joka kutakuinkin vastaa Suomessa tutkimusta rahoittavaa Suomen Akatemiaa. Vaikka tutkimusrahoituksen myöntöprosentit ovat viime vuosina laskeneet useissa maissa, Saksassa tieteen rahoituksen taso on edelleen hyvällä mallilla. Esimerkiksi DFG:n henkilökohtaisen projektirahoituksen myöntöjen osuus on pysynyt viime vuodet 25–30 prosentissa kun taas Suomen akatemian vastaavien rahoitusten myöntöprosentit liikkuvat 10 prosentin paikkeilla.
Suosittelen etenkin nuorille vastaväitelleille tutkijoille rahoituksen hakemista ulkomailta oman alan tutkimusryhmistä. Jo parin vuoden mittaisista ulkomaankeikoista on hyötyä etenkin verkostoitumisen kannalta. Kansainvälisessä huippututkimusryhmässä pääsee tapaamaan oman alan tutkijoita ympäri maailmaa.
TULEVAISUUSSUUNNITELMAT RAHOITUSKAUSI KERRALLAAN Tällä hetkellä olemme perheeni kanssa tehneet päätöksen tulla muutaman vuoden sisällä takaisin joko Suomeen tai Ruotsiin. Vaikka suunnitelmiin ei näillä näkymin kuulu jäädä pysyvästi Saksaan, olen kuitenkin omaksunut jo paljon maan kulttuurista: olen käynyt jalkapallo-otteluissa, mennyt naimisiin nahkahousuissa ja oppinut puhumaan tuota aluksi niin vaikeaselkoista kieltä. Vuodet ulkomailla ovat jättäneet pysyvät jäljet. Olen oppinut peilaamaan oman kotimaani hyviä ja huonoja puolia paremmin muihin kulttuureihin. Ulkomailla työskentely kasvattaa muillakin tavoilla kuin vain ammatillisesti.
Terveisin, Petri Niemelä, tutkijatohtori, LMU-München