Visainen viestintä
Teräviä pointteja. Kuva: Iiris Kalliola
Viime viikolla Ouluun Oikos-konferenssiin kokoontuneet ekologit ja evoluutiobiologit keskustelivat myös oman tieteenalansa tutkimusten yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Tämä blogi syntyi sen innoittamana.
Tutkimustiedon välittäminen kansalaisille, virkamiehille ja päättäjille olisi tärkeää. Luonnonkirjon ja sen osien toiminta on kuitenkin monimutkaista. Eliöt vaikuttavat toisiinsa ja ympäristöönsä ja eloton luonto eliöihin ja päinvastoin, ja ekosysteemeissä toimivat ravinteet, valumat, mikroilmasto, vieraslajit, loiset, immuunipuolustus… Tutkimukset kestävät pitkään, niiden tulokset ovat usein vaikeaselkoisia ja käytetyt termit outoja. Media kuitenkin tahtoo monimutkaisen tiedon kiteytettynä selväkielisesti – ja pian.
Yliopistojen kytkeytyminen päätöksentekoon vaikuttaa jokseenkin heikolta, varsinkin paikallistasolla. Kuntatasolla toimivin yhteys päättäjiin ja virkamiehiin luodaan henkilösuhteiden kautta. Todettiin, että tuloksellisinta on tavata vaikuttajia kasvokkain, paitsi kokoussaleissa myös retkillä luontokohteissa, pellonlaidalla, tehtaassa tai vaikkapa kierrätyskeskuksessa.
Vastaanottajan perustiedot biologiasta saattavat olla heppoiset. Koska ihminen harvoin haluaa paljastaa tietämättömyyttään, se johtaa helposti asian väheksymiseen tai torjuntaan. Kun tutkija kertoo tutkimuksistaan, hänen kannattaa ujuttaa mukaan pohjatietoja, mahdollisimman luontevasti ja helposti omaksuttavassa muodossa. Kuntalaisia voidaan kohdata myös vierailuilla esimerkiksi kouluihin ja yhdistyksiin.
”Ei mikään rikkahippunen” Tutkijoiden yhteiset julkilausumat ovat vallan paikallaan. Oulussa esitettiin ehdotus, että tutkijat laatisivat aika ajoin yhdessä tiedotteita medialle. On asiallista ottaa yhdessä kantaa esimerkiksi valtion toimenpidestrategioihin. Moni tutkija kokee sen suorastaan velvollisuudekseen. ”On asioita, jotka on tehtävä.”
Valtion tutkimuslaitosten tutkimustieto kulkee ministeriöihin, mutta tutkimuslaitoksen työntekijät ovat varovaisia ottamaan kantaa, monestakin syystä. Harvoin pystyy sanomaan mitään jyrkkää, kun tulokset ovat ”toisaalta – toisaalta” ja suuri joukko tutkijoita on tehnyt vuosikausia yhteistyötä eri ammatinharjoittajien ja ympäristövaikuttajien kanssa ja luottamuksellista vuorovaikutusta on rakennettu vähitellen.
Perustutkimuksestakin saattaa kertyä yleisesti kiinnostavaa tärkeää tietoa. Vastikään väitelleelle tohtorille ja joskus jopa gradun tekijälle voi äkkiseltään olla kova paikka joutua mediapaineeseen. Yliopiston ja oman tiedeyhteisön tuki on silloinkin tärkeä.
Olkoon biologin tutkimuskohteena oleva laji mikä tahansa, se liittyy aina johonkin suurempaan. Ekologinen tietämys luonnon toiminnasta pätee kautta maapallon. Kaikkialla luonnossa vaikuttavat muun muassa kemian ja fysiikan lait, lajien väliset vuorovaikutukset, aineiden kierto ja myrkkyjen rikastuminen ravintoketjuissa. Meribiologi yleensä ymmärtää jotakin myös maaperäeliöistä.
Paneelikeskustelu ”Miten ekologisen tutkimuksen vaikuttavuutta voitaisiin lisätä?” Puheenjohtaja Panu Halme, keskustelijoina: Anne Tolvanen, Martti Korhonen, Outi Silfverberg ja Pekka Rahko.
Tieteellinen tieto päätösten pohjana Lajikato ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen eri ekosysteemeissä vaatii eduskunnalta nopeita lainsäädäntötoimia. Kyse ei ole pelkästään häröistä ja ketohitukoista vaan ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Tieteessä ei ole ehdotonta totuutta. Sellaisen vaatiminen on kohtuutonta ja tekopyhää saivartelua. Miten monta lukua tarvitaan osoittamaan, että luonnossa yhden lajin myrkyttäminen vaikuttaa koko eliöyhteisöön tai että laji tarvitsee elinympäristön? Tutkimus etenee vaiheittain ja meidän tulee toimia tämänhetkisen tutkimustiedon pohjalta. Lopullinen totuus kaikesta avautuu vain runouden ystäville.
Iiris Kalliola